Pitkäjänteisyydestä

Kaivellessani kuviani löysin ensimmäiset mustavalkonegani siististi arkistoituna, elokuulta 1984. Huvittavaa tässä oli se, että ensimmäisistä ruuduista lähtien, siis tähän mennessä lähes kolmekymmentä vuotta, olen näköjään kuvannut samaa asiaa. Siis silloin, kun olen kuvannut vapaaehtoisesti. Ensimmäisessä kinofilmirullassa aloitettuani valokuvauksen opiskelun silloisessa Lahden taideteollisessa opistossa oli muun tauhkan seassa suihkulähteen vettä, rakennusten nurkkia, yksityiskohtia puiden rungoista, muurahaisia, verkkoaitaa… Tuo ylläoleva kuva on viides kuvaamani ruutu. Allaoleva on vuodelta 2010. Oli mielenkiintoista nähdä, miten jokin kohde on viehättänyt saman tien eikä siitä ole sitten päässyt eroon. Yksi voimakkaimmista muistoistani on, kun opin tuon syksyn aikana näkemään uudelleen, katselemaan maailmaa valokuvaajan silmin. Noita kuvia katsellessa voi aistia sekä hämmennyksen uuden edessä että tarpeen nähdä, miltä kaikki asiat näyttävät valokuvattuina. Keväällä, kun vihdoin opettelimme kuvaamaan väridiaa, jätin mustavalkokuvauksen ajatuksen tasolla lopullisesti.  Taisi olla Petteri Bülow, joka joskus kysyi, olenko sellainen kuvaaja, joka kuvaa nurkkia, vai sellainen, joka kuvaa ihmisiä. Valokuvaajia kun on kuulemma kahdenlaisia. Asiasta ei kohdallani liene epäilystä. Toivoakseni kuitenkin edes jonkinlaista kehitystä on tapahtunut. Vesilätäkön kuvaaminen on kuitenkin useimmiten kiinnostavampaa kuin ihmisen kuvaaminen.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: