Pitkäjänteisyydestä III

Täytyi näköjään vielä jatkaa tuosta aiheesta ”Milloin tämä oikeastaan alkoi ja eikö loppua ole vieläkään näkyvissä?”

Sukeltaessani sattuneesta syystä laatikkoon, jonka olin näköjään joskus varustanut otsikolla ”Kuvia ajalta ennen valokuvauksen keksimistä”, löysin kauttaaltaan lähes oranssiksi kauhtuneita värikuvia jostakin 1970-luvun puolivälistä. Muistaisin, että sain vähän toisella kymmenellä ollessani lahjaksi jonkun Agfan pikkukameran *kaivaa nettiä* siis Agfamatic 100 Sensor -merkkisen, pak 126-filmiä käyttäneen pikku laatikon. Kuvaaminen jäi muutamaan rullaan, ilmeisesti kuvien teettäminen osoittautui kalliiksi eikä ympäristö  muistaakseni silloinkaan juuri arvostanut kuvallista ajatteluani, joka näytti lähinnä sisältäneen erilaisia rakenteita, pintoja ja kokeiluja tavanomaisempien sukulaispotrettien ja matkamuistokuvien sijaan. Jos muistan oikein, neljän kuvan kuvasarjasta ”Panoraama kivenmurskaamon sorakasan huipulta” tuli sanomista. Mikä valokuvaajan dilemma: Kumpi on arvokkaampaa, käytetty vai käyttämätön filmi?

Mainokset

One comment

  1. matti järvinen

    Tämä tarina sai minut hymyilemään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: