Pimeysolennot

Kun sytyttää kellariin valon, pimeys laskeutuu hiljaa alaspäin pyörteillen kuin poisjuokseva vesi. Jäljelle jää pimeydestä muodostuneita möhkäleitä, jotka liikahtelevat hiljaa, vaihtavat levottomina paikkaa. Jos uskaltaa, niiden sisään voi kävellä. Silmiin lyö yhtäkkinen viileä pimeys, kuin sukeltaisi mustavetiseen metsälampeen. Korvat menevät lukkoon. Tuntuu, miten toinen ulottuvuus väreilee hiljaa pimeyttä koossapitävän voimakentän sisällä. Jos kävelee syvemmälle, betonilattia alkaa joustaa ja häviää sitten jaloista kokonaan. Pian voimakenttä kuitenkin muljauttaa ihmisen ulos, kohti kellarin takaseinää, tai ehkä johonkin kokonaan toiseen suuntaan.

Voi kuitenkin käydä myös niin, että painovoima katoaa tyystin, ihminen vain putoaa, pimeys on nielaissut hänet. Hiljaisuus syvenee, kunnes korvissa alkaa taas kuulua hiljaista sihinää ja naksahtelua, äkkiä pimeys sylkäisee sisuksistaan holtittomasti huitovan ihmisen jalat tai selkä edellä. Kellari on hävinnyt, aika on toinen, hämillään ihminen haukkoo oudolta tuoksuvaa ilmaa eikä tunnista enää ympäristöään, jossa violetin auringon paisteessa pimeät möhkäleet laiduntavat siellä täällä kaukaisiin kukkuloihin päättyvällä sinisellä ruohotasangolla, jonka yllä leijuu foliosta tehtyjä vinoneliöitä, maahan vaijerein kiinnitettyjä valtavia leijoja, joiden tarkoitusta tai tekijää voi vain arvailla. Toisessa suunnassa näkyy tummempaa, korkeaa kasvillisuutta, joka huojuu tuulessa levämetsän tavoin, juurellaan kupolimainen rakennus.

Sillä aikaa kun kellariin menijää aletaan kotona kaipailla, hän yrittää tietenkin ensimmäiseksi saada kiinni pimeytensä päästäkseen takaisin, mutta se ei onnistu, avoimessa maastossa pimeys kaikkoaa häneltä aina pienen matkan päähän jättäen jälkeensä hetken kuuraisena risahtelevan nurmen. Todellisuudessa tämä on onni, sillä paluutietä ei ole, pimeä möhkäle heittäisi matkalaisen vain uuteen suuntaan, ehkä pahempaankin paikkaan kuin tämä on. Viimein, väsyneenä turhaan juoksenteluun, hän suunnistaa kohti rakennusta, joka – leijojen ohella – on ainut ihmisen tekemältä näyttävä rakennelma tässä ympäristössä. Voi, miten väärässä hän onkaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: