Miinoista

http://areena.yle.fi/tv/1643515

Eräänä iltana Uutisissa (on olemassa uutisia ja Uutisia) oli juttua jalkaväkimiinojen hävittämisestä Ottawan miinankieltosopimuksen mukaisesti. Vanhaa pioneerisilmääni suorastaan sykähdytti nähdä, miten räjähteitä pinottiin suureksi keoksi, joka sitten tussautettiin suurella tohinalla taivaan tuuliin. Ihmetytti vain, että niitä jalkaväkimiinoja ei jutussa juuri näkynyt, muutamaa putkimiinaa (Perkeleen keksintö, sanonpahan vaan) lukuun ottamatta. Touhukkaat sotilaat kanniskelivat tykistön kranaattien lisäksi valtavia määriä telamiinoja. Mitäs ideaa niitä telamiinoja oli tuhota? Ottawan sopimuksessahan nimenomaan rajataan ajoneuvossa olevia ihmisiä tappavat miinat sopimuksen ulkopuolelle, mikä onkin ihan oikein. Harvemmalla maalaislapsellahan sitä ajopeliä onkaan ainakaan kehitysmaissa. Virittämätön telamiinahan ei ole muuta kuin kymmenen kilon kiekko trinitrotolueenia, joka räjähdysaineena on muuten varsin turvallinen, mutta kemiallisesti ikävä ja ilmeisesti syöpää aiheuttava aine, jonka valmistaminen pilaa herkästi ympäristön. Jos se sitten vanhetessaan muuttuu vaikka arvaamattomaksi, niin että vanhemmasta päästä varastoa joudutaan aina hävittämään. Mutta ei sillä kyllä ole mitään tekemistä Ottawan sopimuksen kanssa.

Muuten olen sitä mieltä, että ne jalkaväkimiinat joutavat kyllä ensimmäisinä hävitettäväksi, jos nyt aseiden suhteen ylipäänsä pitää jotain valintoja tehdä. Niiden valitettavan lukuisien kertojen joukossa, kun harjoittelin miinoitteen tekoa armeijassa ollessani, yksi on jäänyt mieleeni: Telamiinojen ympärille tavattiin laittaa muutama sakaramiina ”vaikeuttamaan raivausta”, ja harjoituksen päätteeksi kaikki kerättiin luonnollisesti takaisin laatikoihin. Kun sotilaat aina painottavat tässä asiassa sitä, miten Suomessa miinoitteet merkittäisiin karttoihin ja ne olisi helppo raivata, voin sanoa, että varsin mieliinpainuvaa oli huomata siinä kykkiessään laukaisseensa oman miinansa, jonka oli piilottanut heinikkoon varttituntia aikaisemmin, ja jonka olinpaikan tiesi. Vajaan puolen metrin tarkkuudella. Hyvä, että tnt:n tilalla oli bakeliittia, muuten en tiedä, minkä päällä tässä istuisin. Joudutaankohan muuten harjoitusmiinojen bakeliittikin räjäyttämään säännöllisin väliajoin, niin että päästään valmistamaan uutta?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: