Pimeys

P1010568

Pimeys. Eikä pelkästään se käsinkosketeltava läpitunkematon pimeys, jossa säälittävät tuikut häikäisevät silmiä ja syventävät entisestään ympäröivää mustuutta, vaan myös se puolivuotinen harmaus, jota näillä leveysasteilla kutsutaan päiväksi. Aivoissa tuntuu, miten ne imisivät valoa miten paljon tahansa, jos niille sitä annettaisiin, mutta ei, ulos katsominen keskellä päivää on vain sitä samaa kelmeää, sävytöntä harmautta. Päiväkotiin tunteja ennen auringonnousua raahatut vihertävänkalpeat lapset istuvat jäätyneessä kurassa ja yrittävät kaapia kuluneella muovilapiolla jotain likaiseen ämpäriin. Isommat taputtelevat lisää sohjoa romahtamaisillaan olevaan hiekkaiseen lumiukkoon, ennen kuin joku potkii senkin rikki. Typerät, välinpitämättömät autoilijat roiskutttavat jäistä vettä jalankulkijoiden päälle ajaessaan ylinopeutta päin punaisia ehtiäkseen osuustoiminta-aatteensa menettäneeseen osuuskauppaan, jossa ei enää myydä ruokatarvikkeita vaan lisäaineilla myrkytettyjä tuotteita, joita on kuljetettu puolen maapallon yli. Ylihintaan myytävää halvalla tehtyä muoviroskaa myydään kuluttajille kulutettavaksi ja poisheitettäväksi mahdollisimman nopeasti. Kahvilassa, jossa joudut tekemään itse kaikki työt, naapuripöydän rouva työntää pöydällesi läjän likaisia astioita, kun yrität juoda pahaa kahviasi, joka ei piristä, mutta korventaa ja laittaa kädet tärisemään, niin ettet nukahda. Jakaantumalla lisääntyvät virkamiehet keksivät työkseen yhä uusia tapoja kiusata ihmisiä, samoja yksinkertaisia asioita varten tarvitaan yhä uusia mielivaltaisia kaavakkeita, lupia, lomakkeita ja ikuisesti kohoavia maksuja. Pimeys lankeaa, ruuhkajunassa ei tiedä istuuko metrossa, maisema on sama, saattaa kuulla loppuunpalaneiden ihmisten tökkivän kukin omaa halvalla tehtyä kallista puhelintaan, jos kukaan ei satu valittamaan koko vaununosaston kuullen sairauksistaan ja lastensa, vanhempiensa, muiden sukulaistensa ja tuttujensa sairauksista tai kuolemasta, ongelmistaan työpaikalla tai työttömyydestään. Vieressä istuu viinalta haiseva keski-ikäinen insinööri, joka ei omista nenäliinaa vaan pärskii huoletta yli koko osaston, snörvlaa välillä räkää takaisin päänsä sisään. Televisiosta tulee mainosten väliin keksittyjä uusintoja ohjelmista, joissa nöyryytetään ihmisiä, sekä katsojia että katsottavia. Uutisissa poliitikot valehtelevat silmät pyöreinä ja lupaavat palkanalennuksia ja huonoja aikoja, maailmalla tapetaan ihmisiä kenenkään välittämättä, niitähän on muutenkin liikaa. Horror. Horror.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: