Taiteilija

Stora Rågö. Ludas Mats. Pojkarna gräva i tobakslandet. Värdinnan byker utanför dörren till rian, som står under samma tak som stugan.

Stora Rågö. Ludas Mats. Pojkarna gräva i tobakslandet. Värdinnan byker utanför dörren till rian, som står under samma tak som stugan. SLS446:2. Foto Sven Andersson.

Aivan liian harvoin valokuva-arkistossa törmää hyvään valokuvaan, mikä tietenkin on aika hullua. Paitsi että samalla tavallahan se toimii kuin kaikki muukin, suurin osa kuvista on Gaussin käyrän huipulta, pieni osa on ihan roskaa ja yhtä pieni osa helmiä. Tietenkin kuvilla on yleensä jokin muu kuin valokuvauksellinen arvo, ja riittävän vanhat kuvat mistä tahansa ovat arvokkaita sinänsä. Satuin saamaan käsiini oheisen kuvan, joka ensi silmäyksellä vaikuttaa aika tavanomaiselta, mutta lähemmin tarkasteltuna onkin varsinainen helmi. Kuvassahan on ihan käypä sommittelu, puut ovat kokonaisia ja linjat menevät nurkkiin, kuva esittää virolaista maalaistaloa. Kuvan tiedoista ilmenee, että sen on ottanut Sven Andersson Stora Rågön saarella, viroksi Suur-Pakri, Paldiskin edustalla, siis Tallinnasta vähän länteen, Inkoosta vähän etelään, kesäkuussa 1932. Ilmeisen aikaisin kesäkuussa, jos tupakkamaata vasta käännetään eivätkä puutkaan ole ihan täydessä lehdessä. Virollahan oli muuten vielä 30-luvulla ihan kohtalainen ruotsinkielinen vähemmistö kuten Suomellakin, josta syystä myös Svenska litteratursällskapet i Finland teki alueelle tutkimusretkiä, jollaisella kuva on otettu. 

Kaikki toiminta kuvassa tosin on yhdessä sumpussa kuvan keskellä. Lähemmin tarkasteltuna tuo toiminta on hillitöntä: Pojat kääntävät kessumaata (tupakkaa viljeltiin Suomessakin vielä 50-luvulla), kyllä, mutta yksi kundeista on heittäytynyt päälleen seisomaan, lisää kuvaan absurdin elementin ja tekee kuvasta kuvan. Valokuvaaja ymmärtää painaa nappia. Emäntä – äiti? – nauraa. Mitä pyörähti päässä tuolla pojalla? Halu näyttää, mitä osaa? Varmasti. Ehkä myös oli tullut kurkistettua valokuvauskoneen tähyslasille, jossa maailma näkyi ylösalaisin kääntyneenä, ja halu korjata tuo asia. Mitä tuli tästä individualistista, jolle ei riittänyt lapiota, mutta joka ei halunnut jäädä aidalle istumaan baskeri päässä epäluuloisen näköisenä, kuten velipoika. Tai sisko, vaikea sanoa. Taiteilija ehkä? Valokuvaaja? Priit Pärnin Nurinkurin-Nuutin esikuva? Ei kai pidä odottaa liikoja: toivotaan, että säilyi hengissä.  Tuollaisen kuvaushetkellä ehkä kymmenkesäisen virolaispojan kohtalo kahdeksaa tai kymmentä vuotta myöhemmin ei ollut hääppöinen, ellei tullut lähdettyä ajoissa Ruotsiin.

sls446_2a

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: