Sutta ja sekundaa, osa II-XXV

IMG_0005

Täytyy ilmeisesti lopettaa kuluttaminen. Ensimmäinen syy on tietenkin se, että tällaisesta palkasta ei riitä muuhun kuin välttämättömiin menoihin; jos palkka ei nouse senttiäkään samaan aikaan kun ruoan, veden ja sähkön hinta nousee toistakymmentä prosenttia, on se sellainen yhtälö, joka pistää kiristämään vyötä. Kaikkeen siihen tänäisen yhteiskunnan välttämättömään tauhkaan on ilmeisesti rakennettu sisään jonkinlainen riistoautomatiikka. On oltava pankkitili, on oltava asunto, asuntoa on lämmitettävä ja vettä juotava ja siinä peseydyttävä välillä, jos aikoo käydä ihmisestä. Nämä ovat tietenkin maailmallisessa mittakaavassa luksusongelmia. Toinen syy on se, että aina, kun on tehnyt jonkun ostoksen, se on palautettava kauppaan, koska se ei toimi. Ja se ei toimi, koska se on tehty huonosti. Työkaluista oli puhe jo aiemmin, tällä kertaa elektroniikasta. Jo se, että ihmiset vaihtavat puhelinta ennen niiden ensimmäisen akun käyttöiän loppumista on hirviömäistä, mutta uusien elektroniikkatuotteiden (mikä hirviömäinen sana sekin) laatu on aivan mitä sattuu.

 ❖

Ostin joulun jälkeen kahvinkeittimen, koska entinen, käytettynä ostettu, kuulemma hyvä, huonoa kahvia keittävä, sanoi sopimuksen vihdoin irti. Uusi keitin oli hyvin kaunis, ihan muotoilijan muotoilema, ihan niin kuin ne rumat keittimet olisivat syntyneet jotenkin muotoilematta. Siinä oli jostakin käsittämättömästä syystä hipaisunäppäimet, joilla sen sai käyntiin ja ajastettua. Kuka ajastaa kahvinkeittimen? Ja miksi ihmeessä? No, ajastusta ei saanut muutettua kuin vetämällä töpselin seinästä, jolloin kello nollaantui, jos ymmärsin oikein. En ennättänyt opetella riittävästi kahvinkeittimen oikeaa käyttöä, koska sen käynnistäminen niiden toimimattomien hipaisunäppäimien kanssa kesti kymmenen minuuttia. Onhan siinä tietenkin syytä ladata keitin jo illalla (jos siis haluaa kahvinsa aina samaan aikaan). Muotoilija oli lisäksi muotoillut kannuun sellaisen pokauksen, että kaikkea kahvia ei saanut ikinä kaadettua kannusta ulos. Kone lähti takaisin kauppaan. Kaupassa oltiin samaa mieltä, näppäimet eivät toimi. Vähällä välirahalla saatiin toisenmerkkinen keitin, joka ei tosin ollut yhtä kaunis, mutta kuulemma hyvä. Se keittikin hyvää kahvia, mutta joka kerta, kun kahvia keitti, tippalukon jousi ponnautti tippalukon pois paikaltaan. Jousi löytyi välillä kahvista, välillä keittiön lattialta tippalukon seurasta. Koska kahvikannussa oli kansi, jonka alla olevaa tötteröä pitkin kahvi valui alas, sen tippumisen loppumista ei nähnyt, joten tippalukko oli oleellinen osa keittimen toimintaa, jos ei halunnut kahvia ympäri keittiötä. Lisäksi on olemassa minun käsittääkseni sellainen periaate, että kaupassa myytävän tavaran pitäisi olla kuranttia eikä kuraa. Tällä kertaa riitti suodatinosan vaihtaminen. Mökillä oleva parikymmentä vuotta vanha Braun keittää muuten edelleen ihan hyvää kahvia, jonka lisäksi siinä on muuan ylivoimainen ominaisuus, joka uusista keittimistä puuttui: Jos siihen laittaa vettä kahden kupin merkkiin asti ja kaksi mittaa kahvia, saa kaksi kupillista kahvia. Tämä on silkkaa arpapeliä muiden keittimien kanssa.

 ❖

Ostin sitten myös imurin. Tälle jutulle ominaisena ominaisuutena se on akkukäyttöinen. Siis sofistikoitunut lelu, minkä myönnän mielelläni, kutsutaan nyt sitä vaikka Ristoksi. No, Risto ei lähtenyt käyntiin sen vaatiman asennustyön ja runsaan käyttöohjeiden lukemisen jälkeenkään. Tai siis sen verran, että se ilmoitti tarvitsevansa virtaa. Lataus ei kuitenkaan onnistunut, joten epäilin laturissa olevan vikaa. Risto raahattiin takaisin kauppaan, jossa myyjä ensin selitti, että minun täytyy avata pohjassa olevat ruuvit ja kytkeä johdot ja… olin siis lukenut käyttöohjeet, ymmärtänyt ne, tehnyt kuten sanottiin  ja vika oli, kuten arvelinkin, laturissa. Myyjä suostui uskomaan, kun laturia kokeiltiin, ja yritti suostutella minut ottamaan vaihdossa myymälässä esittelykäytössä olleen laturin. En suostunut. Hänen olisi joka tapauksessa avattava uusi laatikko ja otettava sieltä uusi laturi myymälään, joten miksi minä en olisi voinut saada tuliterän laturin tilalle tuliterää? No, sain. Vähän nihkeästi. Tällaista ei kuulemma ollut ennen tapahtunut. Eikä niitä ensimmäisiä kahvinkeittimiäkään ollut palautettu tavarataloon yhtään, minulle oli vain taas sattunut se maanantaikappale. Aivan kuten hellan ja uunin tapauksessa. Tuloksena näistä kahdesta kaupasta oli siis kahvinkeitin, suodatinsuppilo ja latauslaite, jotka tulivat tehtaalta, kuljetettiin puolen maailman halki ja vietiin saman tien kaatopaikalle pakkauksineen. Sen entisen, ei nyt niin kovin vanhan kahvinkeittimen lisäksi. Parhaassa tapauksessa muovi- ja elektroniikkajätteen kierrätykseen, jotta niistä voidaan tehdä uutta roinaa. Imurin mukana tuli jopa kaksi sähköjohtoa, mannereurooppalaisella ja brittiläisellä pistotulpalla varustettu, joista toisen joutui itse asentamaan laitteeseen. Toinen on tietenkin aina tarpeeton ja lähtee siis aina saman tien kaatopaikalle. Tämä taitaa olla yleisempikin tapa, työpaikalta löytyi useita eri puolille maailmaa tarkoitettuja johdonpätkiä.

Mainokset

3 comments

  1. Päivitysilmoitus: Kulutusjuhla » “Kun on tehnyt jonkun ostoksen, se on palautettava kauppaan, koska se ei toimi”

  2. Suosittelen hankkimaan kahvinkeittimen tilalle pressokannun, Eva Solon, Chemexin tai mutteripannun, kestävät ikuisuuden ja saat parempaa kahvia!

  3. Onhan mulla tietenkin mutteripannu, vaikkei se ole mutterin mallinen vaan pyöreä ja teräksinen, kun kerran laitoin alumiinisen astianpesukoneeseen. Se on hyvä ja ilmeisesti lähes ikuinen (näin jossain jopa varatiivisteitä, ajatella) niin kuin pitääkin, mutta sillä keitetään espressoa, kun kahvinkeittimellä keitetään kahvia ja siihen menee sähköjohto. Mun suuni on niin tuohesta, että en kaipaa hifistelyä tai parempaa kahvia, olen niin yksioikoinen ihminen, että minulle riittää, että jos ostan kahvinkeittimen, oletan, että voin vastedes keittää sillä kahvia. Vaikka sellainen kuraa tuottava pressokannu on kyllä ihan paholaisen keksintöä. Jostain kirpparilta on kyllä tarttunut muuttokuormaan 60-luvun lasinen Santoskeitin, jolla kyllä tulee parempaa teetä kuin kahvia. Mutta se on hyvä ja kaunis, vaikkei kestä ikuisesti, yksi kannu on särkynyt neljänkymmenen vuoden käytön jälkeen. Mutta siihenkään ei mene sähköjohtoa. Tässä nyt oli kuitenkin pointtina se, että yksinkertaisintakaan sähkölaitetta ei voi ostaa menettämättä hermojaan, koska sinulle myydään sietämätöntä roskaa kunnon tavaran sijaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: