Kielestä

P1010891

Työmatkalla julkisessa liikennevälineessä kuulin väkisinkin kaksikielistä keskustelua, joka käytiin kahden lukioikäisen välillä toisella puolella käytävää. Kuten tunnettua, suomenruotsalaiset ovat usein ulospäinsuuntautuneempia kuin suomenkieliset, minkä tuossa rantaradalla tai spårassa usein kuulee. Keskustelua ei käydä kuiskaten. Ja hyvä niin. Paitsi tietenkin jos joku pitää puhelinkonttoria hiljaisessa työmatkavaunussa, niitäkin ääliöitä riittää ihan kielestä riippumatta. Nykyään muuten kuulee sekä viroa että venäjää puhuttavan kaupungilla ihan normaaliin puheääneen, kailotettavan jopa, mikä ei ollut tapana aiemmin. Virolaiset varsinkin olivat kovia kuiskailemaan, tottumuksen voimasta ehkä. Siitä tuli mieleen, miten mahtaa huuliltaluku onnistua viroksi? Viroahan puhutaan muuten kuin suomea, mutta viroa puhuttaessa huulet eivät liiku  ja hampaat purraan yhteen.

 ❖

Mutta siitä kaksikielisestä keskustelusta: Mielenkiintoista oli kuulla, miten ”Jag försökte käynnistää min skoba men den for inte käyntiin för jag har kaatunut den så många gånger att alla delar är helt hajalla.” Ja ”Körkortets mellanskedet vad det nu heter känniajo är helt rahastusta.” Jotenkin noin. Mutta sitten keskustelu siirtyi koulunkäyntiin, jolloin kielestä hävisivät kaikki suomenkieliset sanat. Ei hassumpaa. Keskustelijat siirtyivät huomaamattaan vapaa-aikapuheesta koulupuheeseen keskustelunaiheen mukaan. Kaksikielinenhän vaihtaa usein täysin kieltä keskustelukumppanin tai puheenaiheen vaihtuessa, tai siirtyy murteesta yleiskieleen ja takaisin. Siitähän tässä tietenkin oli kysymys, slangin ja yleiskielen vaihtelusta samassa keskustelussa puheenaiheen vaihtuessa. Alunperin täysin yksikieliselle tuollainen kielten sekoittaminen on vaikeaa, mutta kaksikielisyyteen kasvaneelta se pulpahtelee aivan luonnostaan, ja sitä on hauska seurata. Usein juuri noin, verbit ja substantiivit ovat suomea, mutta kielioppi ruotsia. Tulee vähän japanin kielen kirjoitusjärjestelmä mieleen, siinähän kiinasta lainatut yhtä käsitettä tarkoittavat sanamerkit ja niiden yhdistelmät vaihtelevat japanilaisten tavumerkkien kanssa, joilla merkitään kielioppi. Lainaan tähän esimerkin Jim Breenin erinomaisesta verkkosanakirjasta (http://wwwjdic.se/cgi-bin/wwwjdic.cgi?1C):  私たちは姉妹3人で喫茶店を始めた, jonka voisi purkaa kömpelösti jotenkin tähän tapaan, missä kanjimerkit on käännetty suomeksi ja niitä liittävä hiragana ruotsiksi: Minä, eller vi liksom med siskot, 3 ihmistä och kahvila att aloittade. Ei se niin kauas heitä, periaateessa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: