Abstraktista valokuvauksesta

P1020019

Koska valokuvaaminen on todellisuudessa aivan jotain muuta kuin sitä yleisesti käsitettyä näppäilyä, ajattelin kirjoittaa vähän siitä prosessista, joka johtaa valokuvan syntymiseen. Otin oheisen valokuvan eilen illalla. Olin kävellyt kyseisen paikan ohi kevään mittaan kerran-pari viikossa, ja jossakin vaiheessa huomannut tällaisen yksityiskohdan. Sen jälkeen kävellessäni paikan ohi saatoin välillä pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan sitä. En kuitenkaan ottanut edes kameraa esille. Vihdoin eilen kävelin paikan ohi huomaamatta, mutta käännyin takaisin ehkä kymmenen metrin päässä, kun tajusin, että aurinko juuri sillä hetkellä paistoi matalalta. Päätös oli oikea, kohde näytti siltä, miltä sen pitikin. Auringonpaiste paitsi lisäsi kontrastia, toi myös esiin takana olevan herkullisen vihreän värin, jota en ollut aiemmin edes tullut tietoisesti ajatelleeksi. Otin kolme kuvaa, joista tämä on yksi. Valitsemalla sopivan aukon säädin terävyysalueen niin, että koko runko olisi terävä, jolloin sen syvyysvaikutelma häviää, kun taas tausta jää aavistuksen sumeaksi korostamaan etualan terävyyttä. Oikeastihan kuvanottotapahtuma kesti yhden kahdessadasviideskymmenesosasekunnin.

 

Kuvan ottamisen jälkeen ”kehitin” sen raakakuvaprosessorilla, koska vastoin yleistä käsitystä pelkän kuvan ”ottamisen” lisäksi kuva täytyy aina myös ”tehdä”. Kyseessä ei ole ”kuvankäsittely” tai ”photoshoppaus” siinä mielessä, että pikseleitä ei siirrellä. Kameran kennon talteenottama informaatio vain saatetaan vastaamaan valokuvaajan aivojen tuottamaa havaintoa kameranvalmistajan insinöörien rakentaman logiikan sijaan, kuten tapahtuu kameran sisäisessä raakatiedostokonversiossa. Kuva ei sitä paitsi edes käy Photoshopissa. Ei ennen kuin se on valmis, ja sittenkin vain, koska halusin alla olevien kuvakaappausten avulla helposti näyttää joitakin sommittelullisia periaatteita, joiden mukaan kuva on otettu. Jälleen tiedottomasti, mutta siellä ne ovat jälkikäteen havaittavissa. Puheena olevat linjat näkyvät hieman heikosti, mutta tihrustakaa.

Näyttökuva 2013-04-18 kohteessa 10.24.26

Ensimmäisessä kuvassa vasemmasta ylänurkasta oikeaan alanurkkaan kulkeva diagonaali kulkee pitkin koivun rungossa olevaa mustaa aluetta. Muista nurkista tälle linjalle vedetyt luotisuorat leikkaavat diagonaalin rungon reunassa ja alakulman neliön vasemmassa laidassa. Ei nyt ihan, mutta periaatteessa. Käytännöllisesti katsoen, ei tämä ole robotiikkaa. Sen lisäksi tällainen tuottaa kuvaan jännitteitä.

Näyttökuva 2013-04-18 kohteessa 10.08.04

Toisessa kuvassa on spiraali, joka jakaa kuvan kultaisessa suhteessa. Kappas: spiraalin katoamispiste on koivunrungon ja taustan rajapinnalla. Suurin kaari leikkaa myös kaksi oikealla olevassa neliössä olevan ristin ja ympyrän leikkauspistettä hämmästyttävällä tarkkuudella.

Näyttökuva 2013-04-18 kohteessa 10.26.38

Kolmannessa kuvassa spiraali on käännetty, jolloin sen katoamispiste tulee samalle linjalle kuin mittalätkän vaakaristi, lähelle sen reunaa.

Mietin, olisiko kuva parempi, jos taustan kirkkaanvihreä ja varjo muodostaisivat taustaan ulospäin pullistuvan kaaren tai diagonaalin, jonka alku- ja loppupisteet olisivat taustan nurkissa. Epäilen, ettei olisi. Vihreän jättäminen vain kuvan reunaan oli paitsi käytännön sanelemaa, myös tietoinen valinta. Tosin taustassa oleva sauma saisi ehkä osoittaa heijastinlätkän keskelle. Voin tosin elää asian kanssa, ottaa uuden kuvan tai photoshopata sauman toiseen kulmaan. Ehkä on parempi, että kuvan vasempaan laitaan muodostuu nelikulmio, jonka ylälaita on samassa kulmassa vino kuin vasemman reunan valoalue.

 

Sitten on tietenkin kysymys siitä, mitä kuva tarkoittaa, varsinainen syy siihen, miksi kuva on otettu. Nykyäänhän tosin mitään syytä ei tarvita. Riittävä syy on aina ollut, että haluaa nähdä, miltä jokin näyttää valokuvattuna. Pohdintaa voi sitten kukin aloittaa niittien ja tuohen kuvioiden samankaltaisuudesta ja erilaisuudesta, heijastinpinnan ja tuohen samankaltaisuudesta ja erilaisuudesta, koivun ja koivuvanerin samankaltaisuudesta ja erilaisuudesta, luonnon ja rakennetun ympäristön suhteesta tai kauneudesta, joka on katsojan silmässä.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: