Retkellä

Ruuhkasuomea parhaimmillaan.

Ruuhkasuomea parhaimmillaan.

Polkaisin tilaisuuden sattuessa vähän pidemmällä pyöräretkellä. Yöpymispaikkaan oli noin kuusikymmentäviisi kilometriä, siinä oli riittävästi yhdelle päivälle, seuraavana takaisin sama matka. Siinä sai kaiken paniikin ohessa ajateltua kaikenlaista. Paniikki johtui siitä, että tulin pitkän harkinnan jälkeen hankkineeksi nojapyörän, joka, kuten tiedetään, on sellainen polkupyörä, jossa ajoasento on sama kuin istuttaessa sohvassa jalat pöydällä. Koska geometria on kovin toisenlainen, olen saanut opetella uudelleen polkupyörällä ajon jalon taidon, jossa lähes aikuinen poikani minua huvittuneena avusti, piti olkapäästä kiinni ja juoksi vierellä, kunnes pysyin itse pystyssä. Edelleen liikkeellelähtö ja pysähtyminen ovat vaikeimmat osuudet, kuten muistan noin neljänkymmenenviiden vuoden takaisesta ajasta, jolloin ns. ”isot pojat”, joita siihen maailmanaikaan myös ”hulluiksi jätkiksi” kutsuttiin, olivat

katsoneet asialliseksi varastaa kolmipyöräiseni, ajaneet sen poikki läheisessä alamäessä ja heittäneet nokkospusikkoon. Mikään ei siis ole muuttunut. Tuolloin sain kulkuvälineekseni sinivalkoisen Velamoksen, jossa oli kummalliselle käppyrälle väännetyt sarvet ja tietenkin ensin apupyörät, sittemin ei. Nyt on samanlainen olo kuin silloin, kun ensi kerran tutustuin tuohon luonnonvastaiseen mutta käytännölliseen liikkumismuotoon. On vaikeaa olla puristamatta sarvia rystyset valkeina.

 

Retkeily sujui ihan kohtuudella, vaikken ole vuosiin noin pitkiä retkiä tehnytkään. Ihmiset ovat kyselleet tietenkin, miksi nojapyörä. Vastaus on tietenkin, että miksi ei. Ilman muuta nojapyöräily on mukavampaa kuin pystypyöräily. Tänä aamuna, kun ajoin rautatieasemalle vanhalla pystypyörälläni (Tietenkin, kuka hullu jättää ylipäänsä mitään uutta tai hyvää polkupyörää silmistään viideksi minuutiksi, vrt. edellä ”hullut jätkät”.) ihmettelin etukenoista ja hankalaa ajoasentoa, jossa kilometrin ajon jälkeen takapuoli on kuin olisi istunut viikon tiilen päällä.

Minulla oli sekä huonoa että hyvää onnea: Huonoa oli se, että kumi puhkesi matkan puolivälissä, missä olin ajatellut juoda kahvit. Huonoa oli myös se, että kyseessä oli oikeastaan työmatka, joten perillä oli oltava ajallaan. Harkitsinkin jo tarttumista puhelimeen (huomaatte siis, miten epätoivoinen tilanne oli), mutta hyväksi onneksi satuin olemaan vain muutaman kilometrin päässä Karjaan keskustasta, kello oli jo sen verran, että voisi olettaa mahdollisen pyöräliikkeen olevan auki, joten ryhdyin taluttamaan pyörää. Tällaisen matalan, alaohjattavan nojapyörän taluttaminen on hiukan kinkkisempää, mutta se pysyy suunnassaan todella hyvin, joten saatoin vain pitää kiinni tuolinkarmista. Taksikuskeilta saamani tiedon (ylipainoinen ei tiennyt) perusteella suuntasin kohti kylän keskustassa sijaitsevaa Karjaan pyöräkeskusta, joka osoittautui kunnolliseksi vanhan ja uuden ajan pyöräliikkeeksi. Kun esitin asiani, tiskin takainen valkohapsinen herrasmies opasti ”Höördu, gåå diit ti baakgåården ti söörvis, pojkana hjälper dig nog.” (Ni vet, karisdialekt.) Näin kävi, korkeintaan vartissa olin saanut uuden sisäkumin (vitonen) vaihdettua (kymppi). En mainosta, mutta suosittelen ainakin tämän perusteella lämpimästi. Jätettyäni kahvitauon väliin olin ajoissa perillä.

 

Takaisintulomatkalla kiirettä ja perilläolopakkoa tietyllä kellonlyömällä ei ollut, mutta lähdin ajoissa matkaan, koska en halunnut joutua pienille, mutkaisille ja mäkisille mökkiteille viikonloppuruuhkaan, ja koska olin tapani mukaan aikainen liero. Sääkin oli mitä parhain, lukuunottamatta kohtuullista vastatuulta  juuri, kun olin päässyt kehumasta, miten tuuli ei juuri nojapyöräilijää haittaa. Haittaa se, muttei niin paljon selvästikään. Minulla kun on kengännumerokin jo sellainen, että purjepinta-alaa on kuin ruotsinlaivassa. Muuten pyöräily oli vain pyöräilyä: parhaimmillaan kuten kuvassa, tyhjällä tiellä pitkässä alamäessä, ei liikennettä ja leveät pientareet (koitin ottaa itsestäni kuvaa tässä istumassa pyörän päällä, mutta kellahdin ojaan nurin paikaltani, hävetti niin, että jatkoin matkaa), pahimmillaan pientareettomassa jyrkässä ylämäessä rekan ohittaessa ilman marginaalia. Välillä kuin ampumaradalla, tonnin painoiset ohjukset suhahtelevat ohi toistasataa kilometriä tunnissa. Tai eivät kyllä suhahtele, pyörien jyrinä asfalttia vasten on aivan käsittämätön. Ihan tavallinen henkilöauto pitää tolkutonta meteliä mennessään, muodostaa ympärilleen halkaisijaltaan kymmenkilometrisen äänisaastekuplan, jos olette koskaan hiljaisena kesäaamuna vaikkapa hakeneet lehtiä postilaatikolta, olette voineet havaita. Pyöräillessä tuli mieleen sekin, miten se on ihmiselle nopein tapa päästä omin voimin paikasta toiseen. Maailma on todella suuri, kun päivämatkat lasketaan kymmenissä kilometreissä. Sen sijaan, että seuraavana päivänä olisi toisella mantereella tai edes satojen kilometrien päässä, yöpymiset täytyy järjestää sadan vuoden takaiseen malliin. Mikä on pelkästään terveellistä.

 

Ehdin ajatella moottoripyöräilyäkin. Tässäkin tuli lapsuus, tai nuoruus, mieleen. Mietin ensimmäisten kesätyörahojeni käyttöä, ostanko mopon vai polkupyörän. Mopo vai polkupyörä? Hyvä että tuli ostettua se polkupyörä kuitenkin. Tällaisilla keski-ikäisillä miehillä näyttää nykyään olevan tapana moottoripyörän ostaminen, ainakin, kun katsoi sitä harmaaturpaista porukkaa huoltoaseman baarissa. Turvonneita kaljupäitä ja vanhoja hippejä isoina laumoina. Sama ajatus tuli mieleen: Hyvä että tuli ostettua se polkupyörä kuitenkin.

 

Ja vielä: jossakin Inkoossa tuli vastaan kaikkien venäläisten autonkuljetusrekkojen ja mökeilleen hullunkiilto silmissään kaahaavien bemarikarien ja rinkelikuskien välissä kirkkaankeltainen kinneri, josta olin jo ennättänyt kuulla huhuja. Kättä oli pakko heilauttaa, tapahtui siis LUKKO: Läntisen Uudenmaan Kylähullujen KOhtaaminen.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: