Mikä erottaa nojapyöräilijän pystypyöräilijästä?

_DSC1706

 

Suurin ero on tietenkin huomioarvo. Sekä hyvässä että pahassa. Jotkut autoilijat antavat selvästi enemmän tilaa, mikä on hyvä. Toiset eivät vain koskaan ymmärrä mitään, tilaa ei tule senttiäkään, vaikka näkyvyyttä olisi kuinka ja toinen kaista tyhjänä. Joku saattaa jurnuttaa pakullaan ylämäessä vieressä samaa vauhtia ja tuijottaa ikkunasta. Lapset ja aikuisetkin saattavat pysähtyä toljottamaan keskelle suojatietä ylittäessään katua tai poikittain pyörätielle. Koirat villiintyvät aivan eri tavalla. Tapaan kilauttaa vähän kelloa hyvissä ajoin. Heilautan omistajille, jotka kelaavat hurttansa sisään sieltä kevyen liikenteen väylän toiselta puolelta. Mutta se nyt on sellaista yleistä.

 

Sateella nojapyöräilijä kastuu eri tavalla. Selkä on kuiva, navassa on lätäkkö. Viime kesänä en osunut kuin yhteen kunnon ukkoskuuroon. Yhtä tylsää se on, ajoi millä tahansa. Aurinko poltti kerran sääret etupuolelta. Sekin kannattaa ottaa huomioon.

 

Housunlahkeista tuulee sisään. En viitsi pitää makkarankuoripukua, saatan vetäistä sukat verryjen resorin päälle. Toimii. Housuntaskuista voi muuten pudota tavaraa tielle, jos niiden suut osoittavat alaspäin. Takintaskut toimivat paremmin, tai laukku. Takapuolesta pehmustetut pyöräilyhousut ovat tarpeettomat. Nojapyöräilyn paras puoli on ilman muuta takapuoli, joka ei puudu tai hierry pitkälläkään matkalla, mikä on aivan ehdottoman loistavaa. Hyvä syy hankkia nojapyörä.

 

Ylämäkeen ei runnota, koska polkimille ei nousta seisomaan. Käytetään pieniä vaihteita ja ponnistetaan selkänojasta tukea. Ylämäki voi mennä hitaammin, mutta asia korjaantuu alamäessä. Raskas pyörä suorastaan putoaa mäkeen. Makaavan ihmisen ilmanvastus on pienempi kuin kyyristelevän, vaikka kykkisi kuinka. Tuulipinta on jokseenkin kengänpohjien kokoinen. Nojapyöriä ei käytetä pyöräilykilpailuissa vain siksi, että se on kiellettyä. Mutta ketä kiinnostaisi kilpailla, kun voi istuskella kansituolissa, kun maisemat vaihtuvat ympärillä? Nyt ovat totuttelun alla pyöräilykengät, jotka ovat osoittautuneet hyviksi. Jalkoja ei tarvitse pitää ylhäällä polkimilla, vaan ne voivat roikkua niistä vapaasti. Klossit ovat niin löyhässä kuin mahdollista.

 

Siinä ne erot melkein ovat. Yhden kauden kokemuksella alan päästä myös liikkeelle vaikeuksitta. Ihan hyvin tyypiltä, joka oppi pyöräilemään vuosi sitten ja kävelemään kaksi vuotta sitten. Tänään ei ollut pölyistä, mutta tuuli oli vielä kylmä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: