Se siitä sitten

labra

Työpaikka joutui saneeratuksi. Ei tosin henkilökunta, kuten nykyään on tapana, vaan itse rakennus. Sekin taitaa kyllä olla nykyään tapana. Pitää lähteä evakkoon, tyhjentää työhuone. Tulen menettämään pimiön remontin yhteydessä. Ei siinä sinänsä mitään, en ole pimiötyöstä edes koskaan liiemmin pitänyt, riemusta hihkuen (noin kuvaannollisesti) opettelin ammattini osittain uudelleen, kun analogisesti oppimani valokuvaustyö muuttui digitaaliseksi vuosituhannen alussa. Onhan se käsittämättömän paljon helpompaa, nopeampaa ja yksinkertaisempaa nykyään, niin että ihmisille on tullut sellainen hassu käsitys, että kaikki osaisivat valokuvata, koska kaikki saavat aikaan valokuvia.

 

Henkisesti pimiön hävittäminen ja työhuoneen tyhjentäminen osoittautui yllättäen varsin raskaaksi, vaikka kyllä siinä hien sai pintaan ihan fyysisestikin. Joudun heittämään pois paljon sellaista materiaalia, jota olen kerännyt vuosien varrella. Valokuvaajahan tarvitsee työhönsä – tai ainakin voi joskus tarvita – kaikenlaista tausta- ja oheismateriaalia. Kaikki pois. Jotenkin tuntuu siltä, että heittäisi osan kokemuksestaan ja asiantuntijuudestaan pois, mutta ei kai se niin ole.

 

Paras pimiö muuten, jossa olen koskaan työskennellyt. Sain olla itse mukana suunnittelemassa sitä tähän tilaan. Avara, valoisa, tarvittaessa pilkkopimeä, hyvä ilmanvaihto, hyvä ergonomia (kuvassa on liian matala tuoli). Nyt siihen tulee kai suihku. Hygienia on tärkeää.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: