Autochrome

Näyttökuva 2014-11-04 kohteessa 10.22.51

 

Luin Suomen kuvalehdestä mielenkiintoisen jutun löytyneestä autochrome-levystä

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lasikuvan-arvoitus/?shared=58479-4b991b86-500

ja, koska se on aika tarkkaan sitä alaa, jonka kanssa olen ollut pidempään tekemisissä, tulin pohtineeksi joitakin asioita. Lukekaa muuten juttu, se on vähän kuin jännityskertomus. Eihän se oikeasti ole, mutta kirjoitettu, kuin olisi. Jonkinlaista aarrejahtia nyt kuitenkin. Autochromelevyjähän ei ole tässä maassa säilynyt ihan kauhean montaa laatikollista, varsinkaan onnistuneita, hyvälaatuisia ja edelleen ehjiä ja hyväkuntoisia.

 

Kuvalehden verkkosivujen tekijä olisi voinut ehkä, kuvien kanssa tekemisissä kun on, myös lukea jutun, johon oli tehty oikein kuvasarja. Kuvatekstinä on ”Hiljainen iltapäivä Helsingissä sata vuotta sitten. Lipastosta löytyneestä kuvasta otettu digitallenne.” Jutussa kuitenkin sanotaan aivan oikein, että ”Autochrome-kuva otettiin tavallisella kameralla, mutta valotusaika oli pitkä, Frigård kertoo. Tilannekuvausta ei voinut harrastaa. Jos ihmisiä liikkui kuva-alalla, he katosivat valotuksen kestäessä.” (Mainittu Johanna Frigård muuten tekee tutkimusta varhaisesta suomalaisesta värivalokuvauksesta.) Kaikki liikkeellä olleet ihmiset siis katosivat kuvasta valotuksen kestäessä pitkään, joten kuvasta ei voi sanoa, oliko liikkeellä väkeä ja kuinka paljon vai ollenkaan. Tämä on valokuvan aivan olennainen ominaisuus. Pitkä valotusaika taas oli autochrome-levyjen ominaisuuksista se, joka – hinnan lisäksi – varmasti eniten rajoitti niiden käyttöä. Tuo ”kuvasta otettu digitallenne” on aika hauska. Mikä muukaan se olisi? Ei sitä lasilevyä itseään lähetetty postissa kaikille asiasta kiinnostuneille, varsinkin, kun autochromelevyn kopiointi oli yksi sen perustavanlaatuisista ongelmista; kyllähän se ruudulla näkyvä kuva on vain kuva siitä vanhasta kuvasta, esilletuotu tulkinta, jonka lukijat varmaan ymmärtävät. Ei kai lehdessäkään lue kuvan alla ”Digitaalisesta kuvasta painoteknisin keinoin aikakauslehtipaperille tehty analoginen toisinto.”

 

Kuva nimittäin löytyy myös myös Museoviraston kuvakokoelmista hieman eri tulkintana, suurennettavana, onneksi vähemmän värikylläisenä mutta vesileimattuna osoitteesta https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/HK7918_1 . Siinäkin näkyy tosin taivaan pystysuuntainen raidallisuus, liekö sitten alkuperäisen kuvan ongelma, ei kai sentään toivon mukaan skannerin peruja, sellaistakin on nähty. Vesileimaus on muuten mielenkiintoinen juttu. Tuossa Kuvalehden kuvan alalaidassakin häämöttää heikosti teksti ”© WAROSEN SUVUN VALOKUVAT / MUSEOVIRASTO”. Ihan hyvä, mutta minkähänlainen tekijänoikeus suojaa tuntemattoman kuvaajan valokuvaa, joka on yli sata vuotta vanha eikä missään mielessä ylitä niinsanottua teoskynnystä, vaikka se hieno ja värillisyydessään ainutlaatuinen onkin? Veikkaisin, ettei mikään.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: