Löysää jorinaa värinäöstä

pressu

Silmät ja aivot tulkitsevat sähkömagneettisen säteilyn niitä aallonpituuksia, joilla tuo oma lähitähtemme voimakkaimmin säteilee, jotta pärjäisimme paremmin siinä ympäristössä, jossa olemme joskus ihmislajiksi kehittyneet ja kehitymme hiljakseen edelleen. Meidän kykymme aistia eri aallonpituuksia on hyvin rajallinen, ja olisikin tietenkin suotavaa kyetä näkemään infrapunaista tai ultraviolettia; tai miksei radioaaltoja ja röntgensäteitä. Yötäivas voisi olla toisen näköinen. Tulkittavaa voisi olla vain näin pienille aivoille ylen määrin.

 

Niinsanottu normaali värinäköhän perustuu siihen, että silmässä on valon kolmelle eri aallonpituusalueelle herkkiä aistinsoluja, joiden välittämästä informaatiosta aivot yrittävät tulkita informaatiota ympäristöstä. Tosin muistan vasta äsketäin lukeneeni jostain, että osa tulkinnasta tapahtuu jo silmässä, verkkokalvon takaa oli löytynyt jonkinlainen kohinanpoistojärjestelmä. Silmä toimii siis aivojen osana. Itse silmän välittämä kuvahan on varsin vaatimaton, miten hyvä sellainen limapussi nyt sitten voi optiikkana ollakaan. Näkeminen perustuu aika paljon kokemukseen ympäristöstä, siitä, millaiinen käsinkosketeltava todellisuus on. Siksi silmää, siis aivoja, on helppo huijata erilaisilla silmänkääntötempuilla, esimerkiksi valokuvilla. Valokuva sinänsähän on huijaus silmälle, se on projektio todellisuudesta, jota on saatettu vääristellä tai tulkita valmiiksi eri tavoin.

 

Olen sattuneesta syystä käynyt paljon mielenkiintoisia keskusteluja värinäöstä erään jonkin verran värisokean nuorenmiehen kanssa. Punavihersokeushan on jokseenkin yleistä miespuolisessa väestössä. Tähän liittyen on ilmeisesti myös ihmisiä, joiden silmissä on aistinsoluja, jotka ovat herkkiä neljännellekin aallonpituusalueelle, ja voivat niinollen erottaa sellaisia värisävyjä, joita muut ihmiset eivät voi erottaa. Näihin muutamiin harvoihin nähden me kaikki olemme siis värisokeita. Muusta eläinkunnastahan sitten löytyy tietenkin aivan erilaisilla näkökyvyillä varustettuja lajeja.

 

Väreillehän voi antaa mitä tahansa merkityksiä, joita niillä todellisuudessa ei ole. Väri on vain jonkun pinnan ominaisuus, tapa, jolla se heijastaa tai läpäisee näkyvää valoa. Jopa ihmisten normaali värinäkö on jokseenkin yhdenmukainen, vaikka värejä saatetaan nimittää eri tavoin. Värien nimittäminen tai erilaisten ominaisuuksien antaminen väreille on täysin kulttuurisidonnaista. Onko surun väri musta vai valkoinen? Riippuu siitä, oletko syntynyt Euroopassa vai Aasiassa. Violettiin liitetään täällä pyhyys tai kuninkaallisuus, jossain päin maailmaa se on rakkauden väri, joka taas meillä on yleensä punainen tai vaaleanpunainen, kun taas munkkien kaavut ovat buddhalaisilla oransseja, kristityillä munkeilla ne voivat olla ruskeita. Mikä on muuten sama väri, ruskea on vain tummaa oranssia. Sopimuksenvaraisia asioita. Henkilökohtaisia valintoja. Tietenkin kaikilla on lempivärinsä ja inhokkinsa, mutta sama väri saattaa toimia eri yhteyksissä aivan eri tavoin.

 

Värinäöstä kattavasti: http://www.handprint.com/LS/CVS/color.html

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: